Ymmärrys

Kun näin, en lukenut
Kun kuulin, en kuunnellut
Kun katsoin, en nähnyt,
viisautta määrättä oli jakaa
lailla muiden samanlaisten
rakensin suurta unelmaa.

Nyt kun jaan,
kuulijaa en saa
Kun oikeaan osoitan,
pimeyteen se katoaa
Puheeni puheilla tapetaan
onko kuulijaa laisinkaan?

Sain ymmärryksen,
ajoissa, luojan kiitos
Korvaamatonta mullissa
enemmän on kuin elävissä,
kaikki on sanottu,
moneen kertaan kirjoitettu

Muutin tuliaiset meniäisiksi,
puheen pauhun hiljaisuudeksi
unelmat pieniksi teoiksi
etsimisen löytämiseksi
eilisen tänään opiksi
elämän elämäksi.

Laika 1

Järkähtämättä, hiljaa, liikkumatta,
katse eteen naulittuna.
Liikkuiko tuolla joku?
Saalis, lintu, myyrä, uhkaava peto?

Tuuli pensaissa rapisee,
jo katse toisaalle lennähtää,
nousee tuo uljas saalistaja.
Herkkänä, rentona, rinta ylväänä edessä,
kevyesti rantaan astautuu,
vettä rennosti lipaisee.

Äkisti!
Asento valpastuen,
katse mökin oveen nauliutuu,
kuono lyhyesti nuuhkaisee,
juoksuun,
saalista, saalista!
Jääkaapista!

Laika 2

Hus, hus, pois, pois!
Kuin riiviö jaloissa ois! 
Istu, maahan, paikka!
”Ilman palkkaa, enpä taida.”
”Tuolla tuoksuu, juoksuun!”

Kohta sylissä lepää karvainen pää,
sen katseen syvissä onkaloissa,
asuu pikku riiviö piilossa.

Katseessa enkeli hymyää,
sen takana riiviö lymyää.
Katseessa loistaa aito rakkaus?
Se aina tehoaa,
kohta tarjolla on valmis kattaus!

Onni kesällä

Jumalaista kauneutta
takaa ikkunan katselen.
Ziljoona itikkaa ulkosalla
inisee, tuoretta verta hamuten.

Aurinko rantoja hyväilee,
ihmislapsi itikoita pakoon kirmaisee.
Keskellä suvea myrskyä toivon,
en tyveä!

Luonto hymyää,
itikat piiloissaan lymyää.
Jo ajatuksistain tokenen,
ulos, ulos rohkenen.
Vaan hullun oli tuo aatos,
jää itikoille raatos.

Aito Onni

Jälki rannan
hiekassa pienen jalan,
aallon alati hamuama
kooltaan niin pieni ja hento,
askeleessa ilo ja lento
Pieni jalka
laittoi rantaan laulun,
piirsi hiekkaan
onnen taulun.
Ilon päiviin
muistossani palaan,
kaipuu sielussa
itkuni salaan.

Vieressä pienen jalan,
seuraa askeleet aikuisen
vaarin, mummon tai tätien
Vaan kevyt
on tuo askel,
kuin jälki ihmisen, onnellisen
Niin ymmärrän
elämän onnen salan,
jäljissä pienen jalan
Tuli aalto,
söi laulun,
söi naurun,
jätti jälki sieluuni ikuisen
onnen taulun.

Elämä hukassa

http://www.blogilista.fi/avainsana/nuoret

-------------------------------------------------------------------

Ulkonäkö ratkaisee - sisällöstä viis!

Kursori housuissa,
WiFi aivoissa,
elämä tuon mutkan takana...

Pettymys ei latista,
hymy naamaan
tosi-TV:n mallista.

Mikäkö mielilukemista,
onko se jotain tosi kallista?

Päässä kumuaa,
yhteys katkeilee

Kanavalle kuus,
siellä varmaan mulle elämä uus.

Suuntaa tarvii tsekata,
ohjaimet ovat kyllä lamassa.

Kursori kuntoon,
antennit ojoon
- onni tuon nurkan takana...

Elämä takana... 

-------------------------------------------------------------------