Jumalaista kauneutta
takaa ikkunan katselen.
Ziljoona itikkaa ulkosalla
inisee, tuoretta verta hamuten.
Aurinko rantoja hyväilee,
ihmislapsi itikoita pakoon kirmaisee.
Keskellä suvea myrskyä toivon,
en tyveä!
Luonto hymyää,
itikat piiloissaan lymyää.
Jo ajatuksistain tokenen,
ulos, ulos rohkenen.
Vaan hullun oli tuo aatos,
jää itikoille raatos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti